Mikään ei voita noita elokuun öitä – paitsi ehkä päivät

Oho. On jo elokuu.

Kesä oli kuuma ja kiihkeä. Ei vähiten siksi, että töitä riitti.

Käännösrintamalla viimeisimmät tekoset ovat Sebastian Bachin omaelämäkerta Skid Rowsta Broadwaylle ja Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjan kymmenvuotisjuhlapainos. Näistä vahvasti 1980-luvun teinivuosistani muistuttavista kirjoista Bachin olen suomentanut kokonaan, Sixxin vain esipuheen ja jälkisanojen osalta. Bachin kirja ilahdutti persoonallisuudellaan (ei ole haamukirjoittajan tekemä tämä, ei), ja Sixxin tarinat hätkähdyttivät huomaamaan, miten surkeasti voi mennä sellaisellakin ihmisellä, joka äkkiseltään näyttäisi tuulettelevan menestyksensä huipulla. Mis on mun kaverit, mis on mun humehet. (Klikkaa kansikuvaa ja tilaa kirja!)

Kirjoitin myös kansitekstejä muutamiin Svart Recordsin uudelleenjulkaisuihin. Käännöstöiden tavoin nämäkin projektit muistuttivat kevyen surrealistisessa hengessä tietystä aikakaudesta omassa elämässäni. Ismo Alangon Taiteilijaelämää ja Irti sekä Kauko Röyhkän Jumalan lahja ja Kaunis eläin (joka ei ole tainnut vielä Svartilta ilmestyäkään) opettivat minulle 1990-luvulla, että suomenkielinenkin rockmusiikki on hienoa kamaa.


Loppukesästä jatkoin myös musiikkikirjastojen Levyhyllyt-blogiin kirjoittamista. Se duuni tulee etenemään teksti per viikko -tahdilla vuoden loppuun saakka.

Syksy jatkuu suomennosten ja muiden kirjoitustöiden merkeissä – niistä lisää tuonnempana!

 

 

Mainokset

Levyhyllyt-blogi

Haa, uusi haaste: alan kirjoittaa Musiikkikirjastot.fi-sivuston Levyhyllyt-blogiin.

Tuomas Pelttarin ylläpitämä Levyhyllyt on paikka, josta saa musiikki- ja kirjallisuusvinkkejä.

Otan käsittelyyn uusia ja vanhoja albumeja, joista innostun itse ja joinin liittyy lukemista. Julkaisen Levyhyllyssä uuden tekstin kerran viikossa.

Ensimmäinen postaukseni ruotii Radiopuhelimet-yhtyeen erinomaista Saastan kaipuu -uutuusalbumia.