Hevimammutti Metallican kolmas albumi, käänteentekevä mestariteos Master of Puppets julkaistiin päivälleen kolmekymmentä vuotta sitten.
Juhlan kunniaksi kirjoitin albumista artikkelin Infernoon.
Puppetsin tekemisestä ja merkityksestä kertova juttu sai komealta kalskahtavan nimen Hirviön synty.
Master of Puppets I’m clicking your link eli ole ihmeessä oma herrasi ja lue!
Juttu on julkaistu myös Infernossa 2/2016.
Suomennokseni Chrissie Hynden omaelämäkerrasta on ilmestynyt. Liken julkaiseman Tunnustan – Holtiton elämäni -teoksen voi ostaa täältä.
Chrissie Hynde tuli tunnetuksi Pretendersin laulaja-kitaristina ja lauluntekijänä, mutta se hänestä tuli vasta monen hämmentävän mutkan kautta. Periamerikkalaisen lapsuuden elänyt ja keskiluokkaisuuden kauhuja paennut Hynde oli todistamassa niin hippivuosien, glamrockin kuin punkin nousunkin tärkeitä käänteitä. Tunnustan – Holtiton elämäni kertoo pitkän pätkän rockin historiaa ja rämäpäisen ihmisen kasvutarinan.
Tässä vielä haastattelu, jossa Hynde kertoo kirjastaan John Nivenille.
Olen tässä kuluneen vuoden mittaan suomentanut muutaman musiikkikirjan Likelle, ja nyt niitä alkaa tulla painosta.
Uusin julkaistu käännökseni on Pulitzer-palkitun Rick Braggin Jerry Lee Lewis – Omin sanoin. Pidän kirjasta paljon. Bragg kirjoittaa asiantuntevasti mutta mukaansatempaavasti ja eläytyen, raamatullisesti mutta realistisesti, romantisoiden mutta rehellisesti.
Kirja ei niinkään näytä Jerry Lee Lewisin hahmoa uudessa valossa kuin kirkkaammassa valossa. Se vahvistaa vanhat huhut, mutta silti Bragg tuntuu tavanneen juuri sen aidon Jerry Leen. Hän löysi tuon uhmakkaan ja sitkeän villimiehen kaukaa etelästä, kiihkeän bluesin, hurmahenkisen helluntailaisuuden ja kulkuricountryn käärmeenpesästä, ajalta ennen ja jälkeen rock and rollin synnyn. Teos päästää sisälle Lewisin hulluun persoonaan mutta myös kiehtovaan kulttuuriin, maailmaan ja mielentilaan, johon ei enää ole paluuta.
Osta kirja täältä:
Bob Gruen, yksi maailman tunnetuimmista rockvalokuvaajista, piti kesällä näyttelyn Helsingin Kaapelitehtaalla. Sen yhteydessä julkaistiin suomennos Gruenin teoksesta John Lennon – The New York Years.
Muutettuaan New Yorkiin 1970-luvun alussa Lennon otti Gruenin luottomiehekseen ja hovikuvaajakseen, ja John Lennon – New Yorkin vuodet kertoo noista ajoista. Gruenin kuvittama ja kirjoittama kirja on intiimi lähikuva suuren taiteilijan viimeisistä vuosista ja henkisestä kasvusta, joka katkesi traagisesti juuri kun kaikki näytti kääntyneen parhain päin.
Osta kirja täältä:
Apulanta-kirjasta otettiin jouluksi 2014 uusi painos. Siitä mehustunut maailman laiskin bloginpitäjä poimi netistä kirjaa koskevia ruusuja ja risuja. Nyt pääsevät ääneen kirjabloggaajat ja kriitikot! Kirkkaanvärinen teksti on linkki, joka vie lainauksen lähteelle.
”Väntäsellä on selkeästi bändin luottamus, hänelle on kerrottu avoimesti hyvinkin arkoja asioita. Hän on saanut mukaan myös Apulannan entiset jäsenet, lisäksi kommentteja on henkilöiltä ja bändeiltä, jotka ovat tehneet Apulannan kanssa yhteistyötä. Huonoja kokemuksia ei sivuuteta eikä kaunistella, joten kirjasta tulee rehellinen olo,” kirjoittaa Hemulin kirjahyllyn pitäjä.
Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta menestyi mukavasti Blogistanian vuoden 2014 parhaiden tietokirjojen listalla.
”Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta on onnistunut teos: se ei vain kerro vuosien aikana tapahtuneista vaan sysää lukijassa liikkeelle uutta intoa,” kerrotaan Savannilla.
”Tykkäsin niin kirjoitustyylistä kuin kirjan ulkoasustakin, ja oli mahtavaa upota Apulannan maailmaan. Olen kuunnellut Apista yläasteelta lähtien ja Kiila on mulle tärkein levy, ja oli mahtavaa lukea sen ja muidenkin levyjen synnystä sekä bändin jäsenten persoonista,” kerrotaan About Nothing And Everythingggissä.
”Tämä oli oikein sujuvasanainen matka läpi bändin pitkän matkan”, sanoo Ihminen välissä -blogin Siina, jolla tuli itkukin yhdessä kohdassa.
Kirja.fi ilmeisesti pitää Apista isirockbändinä, koska suositteli sitä isäinpäivälahjaksi. ”Mielenkiintoinen historiikki valottaa suomirokin dinosaurusten taivalta ja yhtyeen jäsenten välistä dynamiikkaa. Kirja on rehellinen kunnianosoitus oman tiensä kulkijoille, jotka ovat olleet itse vastuussa omasta tekemisestään ja menestyksestään.”
”Apulannan nousun ja uhon kirjaava teos on kieltämättä bändikirjojen muotovalioita”, arvioi Mesta.net ja käytti laatusanoja inhimillinen, maanläheinen ja henkilökohtainen.
Notkopeikko sanoo blogissaan, että ”Väntänen on selvästi tehnyt todella suuren taustatyön”. Onhan se.
”Heti alkumetreiltä kirja tempaisee mukaansa. Sitä seuraa kuin hyvää näytelmää. Tarina kulkee niin, ettei meinaa raaskia lopettaa”, kehaisee Amusa.
”Kaikesta kirjan hyvyydestä huolimatta paras Apulanta-kirja kirjoitetaan joskus sitten pitkän ajan päästä”, sanoo Also Sprach Jussi. Toivottavasti! Kerrontatapaan hän kaipaisi vähän vaihtelua.
Myös Turun Sanomat peräänkuulutti vaihtelua kerronnallisiin ratkaisuihin mutta kehui, että kirja nostaa esiin myös asioita, joita lukija ei ole ennen kuullut. Tähän minulla ei ole linkkiä. Teidän täytyy nyt vain luottaa minuun.
”Väntänen kuljettaa Apulannan tarinaa sujuvasti”, sanoo Savon Sanomat ja pohtii, onko kirjoittajalla tullut lopussa kiirus. Pois se minusta! ”Juonellisia koukkuja on ripoteltu tarpeeksi.” On on.
”Kaikki yhdestä pahasta on rehellinen historiikki, josta on vaikea keksiä mitään moitittavaa”, sanoo Imperiumi täyden kympin arviossaan. No mutta siitähän voi moittia!
”Kokonaisuudessaan kirja on todella kattava paketti niin bändistä kuin sen jäsenistä. Apulannan ura on myös sidottu kirjassa hienosti aikakausien muihin bändeihin, asioihin ja ilmiöihin”, tuumaa Villasukka kirjahyllyssä. Villis myös bongasi kirjasta virheen, joka on korjattu toiseen painokseen!
”Ari Väntäsen kirjoittama Apulanta-historiikki tarjoaa mielenkiintoista luettavaa bändin entisille ja nykyisille faneille sekä kaikille kotimaisesta rock-musiikista kiinnostuneille. Tietokirja on vetävä ja informatiivinen paketti yhden Suomen menestyneimmän rock-bändin alkuvaiheista tähän päivään”, kertoo Kirjakimarassaan Nanna ja tuumaa kirjan luonnollisestikin vähän lössähtävän lopullaan, kun tarinalla ei ole päätöstä. Jos näin on, syytön minä siihen olen. Tai sitten en.
”Väntänen pyrkii luotaamaan tunnollisesti ne tunnetilat, vaikuttimet ja fiilikset, joissa kukin albumi, EP ja sinkku syntyi, mikä luo mielenkiintoisia kulmia bändin joihinkin kausiin”, kertoo Desibeli.net, mutta muuten ei opus oikein iskenyt niinku ollenkaan. Voi harmin paikka.
”Jos Kostiaisen kirja oli sen viidenkymmenen markan arvoinen, niin kyllä tämä on 34,90 euron arvoinen teos”, Hannan Kirjokansi lupaa. Mikäs se euron ja markan suhde olikaan? Onko rahan arvokaan entisellään?
Goodreadsissa hivutellaan Apis-opukselle neljää tähteä. ”Väntänen osaa kirjoittaa rock’n’rollista”, kommentoi yksi kirjan lukenut. Kiitti. Oh yeah. Tuon kun panen CV:hen, niin eiköhän ala kovapalkkaista hommaa Väntäselle löytymään. Ei.
Hyvää joulua!
Ari Väntänen 