Long time, no blog.

Muuten on kyllä näppis rapissut. Kirjoitin kevään mittaan Levyhyllyt-blogiin kaksitoista uutta tekstiä. Kyseessä on Musiikkikirjastojen sivusto, jossa suositellaan hyvää musiikkia ja oheislukemista.

Kun ideana on esitellä suositeltavaa musiikkia, blogaaminen on iloinen asia. On mukavaa seistä levyhyllynsä äärellä bongailemassa albumeja, jotka kaikkien muidenkin pitäisi kuulla. Makumieltymykseni näyttävät vääntäneen skaalan jälleen täysin kitaravetoiseksi, mutta muuten meininki on monipuolista. Esillä on kaikenlaista Pää kiin punkrockista Mad Seasonin grungeen.

Simulacrum – progressiivisuus tarkoittaa kehitystä

J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia

The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla

Zero Nine: Intrigue – suomihevin huipulla

Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu

Mana Mana: Totuus palaa – tuomiopäivän kaunis kajastus

Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta

Pää kii: Pää kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto

Morphine: The Night – tie yön syliin

The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon

Vanessa Paradis: Vanessa Paradis – poptähden kirkkain hehku