My first album with Hundred Million Martians, Solid Rock Planet, in now in streaming services – thank you, Plastic Passion!
Avainsana-arkisto: punk
Apulanta-äänikirja
Vuoden loppu on ihmeiden aikaa! ”Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta” on lopultakin julkaistu äänikirjana. Lukijana toimii maineikas Markus Niemi.
Opus on saatavilla esimerkiksi täällä:
Hyvää uutta vuotta!
You Wanna Know What It’s Like?
”We’re living in strange times”, I’ve heard people say time and time again lately – and now I finally know what they mean by it:
Desert Inn Records, the Italian label that around 20 years ago decided to make a tribute album for the Boys and the Hollywood Brats, have finally released it!
The record is called You Wanna Know What It’s Like and it is now out in a format that was barely thought about when the project started: It’s available for streaming.
What this has to do with me? Not much, except that the band that I later joined, Hundred Million Martians, made a version of ”Soda Pressing” and now it’s out at last. I’m not on it personally, but I almost feel like I am.
If I may suggest: instead of listening to it for free buy the digital album. Why? Because the money goes to the Italian Red Cross to help them to help people to get through these strange times with epidemics, sudden age-old tribute records coming out and pandemics and death and stuff.
If you wanna know what it’s like, here you go:
You wanna know what it’s like?
A Tribute to the Hollywood Brats & The Boys
The Past is Alive
It was so much fun making HMM videos (posted here earlier) that I decided to do it again. I found some more photos, took some music from my other bands and did a couple of Youtube videos just for the old times’ sake. To me, they’re like photo albums with a soundtrack.
Here’s Existence On/Off, the opening track of the Telenovelas’ album I am the Destroyer that Plastic Passion released in 2013.
This one’s much older, the music and the pictures date much further back. Like a Moviestar is from The Phantom Tones’ album Entitled Nameless, out on Hiljaiset Levyt in 2000.
Also, Hundred Million Martians has a new 12″ vinyl compilation out – well, not really out as in released, just a very, very limited edition was made for a certain special occasion, but it exists anyway, and because I did liner notes for this ultra-rarity, I decided to add it to the music and liner-notes pages here.
So, in a way, the past is alive.
Martians caught on video – see the photos!
Hundred Million Martians, that is. It’s the band I was in some years ago.
I found a bunch of old band shots on my computer, went all nostalgic and decided to teach myself to make videos.
Here’s Stompalong Cassidy (Yeah Yeah Yeah), one of my favourite songs in the HMM repertoire. It’s from the band’s third album Solid Rock Planet (Plastic Passion 2004). Photos: Nina Lampela.
And this one’s from out final album Marseille (Plastic Passion 2008). It’s a great tune and one of the first songs we rehearsed for the studio sessions. Photos: Satu Mäkelä, Ari-Pekka Lehtisalo, Nina Lampela.
Levyhyllyt-blogi: Lulu, Veljeskunta ja Naturkraft
Levyhyllyt-blogissa on jälleen tapahtunut kaikenlaista. Niinkin äskettäin kuin aikaisemmin tänään siellä julkaistiin artikkelini paljon parjatusta Lulusta, tuosta Lou Reedin ja Metallican yhteisalbumista, joka perustuu Frank Wedekindin näytelmiin.
Lou Reed & Metallica: Lulu – Nainen miesten maailmassa
Jutunaiheeksi pääsi myös CMX:n toinen albumi, uuden ajan airut Veljeskunta. Lue juttu täältä!
Ruotsalainen räppäri Silvana Imam on usean eri vähemmistön edustaja ja sellaisena ulkopuolisten ääni. Lue Naturkraft-albumista täältä.
Chrissie Hynde: Tunnustan – Holtiton elämäni
Suomennokseni Chrissie Hynden omaelämäkerrasta on ilmestynyt. Liken julkaiseman Tunnustan – Holtiton elämäni -teoksen voi ostaa täältä.
Chrissie Hynde tuli tunnetuksi Pretendersin laulaja-kitaristina ja lauluntekijänä, mutta se hänestä tuli vasta monen hämmentävän mutkan kautta. Periamerikkalaisen lapsuuden elänyt ja keskiluokkaisuuden kauhuja paennut Hynde oli todistamassa niin hippivuosien, glamrockin kuin punkin nousunkin tärkeitä käänteitä. Tunnustan – Holtiton elämäni kertoo pitkän pätkän rockin historiaa ja rämäpäisen ihmisen kasvutarinan.
Tässä vielä haastattelu, jossa Hynde kertoo kirjastaan John Nivenille.
Apis-opuksesta toinen painos, tässä ruusut & risut
Apulanta-kirjasta otettiin jouluksi 2014 uusi painos. Siitä mehustunut maailman laiskin bloginpitäjä poimi netistä kirjaa koskevia ruusuja ja risuja. Nyt pääsevät ääneen kirjabloggaajat ja kriitikot! Kirkkaanvärinen teksti on linkki, joka vie lainauksen lähteelle.
”Väntäsellä on selkeästi bändin luottamus, hänelle on kerrottu avoimesti hyvinkin arkoja asioita. Hän on saanut mukaan myös Apulannan entiset jäsenet, lisäksi kommentteja on henkilöiltä ja bändeiltä, jotka ovat tehneet Apulannan kanssa yhteistyötä. Huonoja kokemuksia ei sivuuteta eikä kaunistella, joten kirjasta tulee rehellinen olo,” kirjoittaa Hemulin kirjahyllyn pitäjä.
Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta menestyi mukavasti Blogistanian vuoden 2014 parhaiden tietokirjojen listalla.
”Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta on onnistunut teos: se ei vain kerro vuosien aikana tapahtuneista vaan sysää lukijassa liikkeelle uutta intoa,” kerrotaan Savannilla.
”Tykkäsin niin kirjoitustyylistä kuin kirjan ulkoasustakin, ja oli mahtavaa upota Apulannan maailmaan. Olen kuunnellut Apista yläasteelta lähtien ja Kiila on mulle tärkein levy, ja oli mahtavaa lukea sen ja muidenkin levyjen synnystä sekä bändin jäsenten persoonista,” kerrotaan About Nothing And Everythingggissä.
”Tämä oli oikein sujuvasanainen matka läpi bändin pitkän matkan”, sanoo Ihminen välissä -blogin Siina, jolla tuli itkukin yhdessä kohdassa.
Kirja.fi ilmeisesti pitää Apista isirockbändinä, koska suositteli sitä isäinpäivälahjaksi. ”Mielenkiintoinen historiikki valottaa suomirokin dinosaurusten taivalta ja yhtyeen jäsenten välistä dynamiikkaa. Kirja on rehellinen kunnianosoitus oman tiensä kulkijoille, jotka ovat olleet itse vastuussa omasta tekemisestään ja menestyksestään.”
”Apulannan nousun ja uhon kirjaava teos on kieltämättä bändikirjojen muotovalioita”, arvioi Mesta.net ja käytti laatusanoja inhimillinen, maanläheinen ja henkilökohtainen.
Notkopeikko sanoo blogissaan, että ”Väntänen on selvästi tehnyt todella suuren taustatyön”. Onhan se.
”Heti alkumetreiltä kirja tempaisee mukaansa. Sitä seuraa kuin hyvää näytelmää. Tarina kulkee niin, ettei meinaa raaskia lopettaa”, kehaisee Amusa.
”Kaikesta kirjan hyvyydestä huolimatta paras Apulanta-kirja kirjoitetaan joskus sitten pitkän ajan päästä”, sanoo Also Sprach Jussi. Toivottavasti! Kerrontatapaan hän kaipaisi vähän vaihtelua.
Myös Turun Sanomat peräänkuulutti vaihtelua kerronnallisiin ratkaisuihin mutta kehui, että kirja nostaa esiin myös asioita, joita lukija ei ole ennen kuullut. Tähän minulla ei ole linkkiä. Teidän täytyy nyt vain luottaa minuun.
”Väntänen kuljettaa Apulannan tarinaa sujuvasti”, sanoo Savon Sanomat ja pohtii, onko kirjoittajalla tullut lopussa kiirus. Pois se minusta! ”Juonellisia koukkuja on ripoteltu tarpeeksi.” On on.
”Kaikki yhdestä pahasta on rehellinen historiikki, josta on vaikea keksiä mitään moitittavaa”, sanoo Imperiumi täyden kympin arviossaan. No mutta siitähän voi moittia!
”Kokonaisuudessaan kirja on todella kattava paketti niin bändistä kuin sen jäsenistä. Apulannan ura on myös sidottu kirjassa hienosti aikakausien muihin bändeihin, asioihin ja ilmiöihin”, tuumaa Villasukka kirjahyllyssä. Villis myös bongasi kirjasta virheen, joka on korjattu toiseen painokseen!
”Ari Väntäsen kirjoittama Apulanta-historiikki tarjoaa mielenkiintoista luettavaa bändin entisille ja nykyisille faneille sekä kaikille kotimaisesta rock-musiikista kiinnostuneille. Tietokirja on vetävä ja informatiivinen paketti yhden Suomen menestyneimmän rock-bändin alkuvaiheista tähän päivään”, kertoo Kirjakimarassaan Nanna ja tuumaa kirjan luonnollisestikin vähän lössähtävän lopullaan, kun tarinalla ei ole päätöstä. Jos näin on, syytön minä siihen olen. Tai sitten en.
”Väntänen pyrkii luotaamaan tunnollisesti ne tunnetilat, vaikuttimet ja fiilikset, joissa kukin albumi, EP ja sinkku syntyi, mikä luo mielenkiintoisia kulmia bändin joihinkin kausiin”, kertoo Desibeli.net, mutta muuten ei opus oikein iskenyt niinku ollenkaan. Voi harmin paikka.
”Jos Kostiaisen kirja oli sen viidenkymmenen markan arvoinen, niin kyllä tämä on 34,90 euron arvoinen teos”, Hannan Kirjokansi lupaa. Mikäs se euron ja markan suhde olikaan? Onko rahan arvokaan entisellään?
Goodreadsissa hivutellaan Apis-opukselle neljää tähteä. ”Väntänen osaa kirjoittaa rock’n’rollista”, kommentoi yksi kirjan lukenut. Kiitti. Oh yeah. Tuon kun panen CV:hen, niin eiköhän ala kovapalkkaista hommaa Väntäselle löytymään. Ei.
Hyvää joulua!
Ari Väntänen 